Mitä on epigenetiikka?

Epigenetiikka. Monimutkainen sana asialle, joka koskee kaikkia. Tiesitkö, että geenisi eivät määrää kohtaloasi? Ne “päälle–pois-kytkimet” DNA:n päällä määrittävät, miten geenisi ilmenevät – ja sinulla on yllättävän paljon vaikutusvaltaa siihen. Siitä, mitä syöt, siihen, miten hyvin nukut: elämäntyylisi keskustelee päivittäin geeniesi kanssa. Sitä prosessia kutsutaan epigenetiikaksi.

Mutta mitä on epigeneettinen, ja miksi sinun kannattaisi perehtyä siihen? Tässä artikkelissa selitämme, mitä epigenetiikka tarkalleen on, miten se toimii ja ennen kaikkea: miten voit käyttää sitä omaksi hyödyksesi.

Epigenetiikan merkitys

Mitä epigenetiikka oikeastaan tarkoittaa? Yksinkertaisesti sanottuna: se on geeniesi käyttöjärjestelmä. Sana tulee kreikasta: epi tarkoittaa “päällä” ja genetiikka viittaa geeneihisi. Eli: epigenetiikka = “geenien päällä”.

DNA:si pysyy samana koko elämäsi. Mutta se, miten tätä DNA:ta käytetään – eli mitkä geenit ovat “päällä” ja mitkä “pois” – muuttuu. Näitä kytkimiä säätelevät epigeneettiset prosessit. Ajattele pieniä kemiallisia merkkejä, jotka kiinnittyvät DNA:han tai sitä ympäröiviin proteiineihin. Näiden muutosten kokonaisuutta kutsumme epigenomiksi. Ja tuo epigenomi on yhtä ainutlaatuinen kuin sormenjälkesi.

Genetiikka versus epigenetiikka

Perinteinen genetiikka tarkastelee ennen kaikkea perintökoodia, jonka saat vanhemmiltasi. Epigenetiikka puolestaan käsittelee sitä, miten ympäristötekijät vaikuttavat geeneihisi muuttamatta itse geneettistä koodia. Tärkeä ero siis: genetiikka on laitteisto, epigenetiikka on ohjelmisto. Ja ohjelmistoa voi päivittää. On viitteitä siitä, että epigeneettisillä muutoksilla voi olla rooli muun muassa ikääntymisessä, tulehdusprosesseissa sekä jopa mielialassa ja käyttäytymisessä.¹

Tekijät kuten ravinto, stressi, uni, liikunta ja tupakointi voivat kaikki vaikuttaa siihen, mitkä geenit ovat aktiivisia. Nämä vaikutukset aiheuttavat pieniä kemiallisia muutoksia DNA:n ympärillä. Sen seurauksena elimistö voi “lukea” geenin tai olla lukematta sitä. Tämä voi vaikuttaa esimerkiksi vastustuskykyysi, aineenvaihduntaasi tai riskiisi sairastua tiettyihin sairauksiin.

Mikä on epigenomi?

Yksi epigenetiikan tärkeimmistä käsitteistä on epigenomi. Näiden kemiallisten muutosten kokonaisuutta kutsutaan epigenomiksi. Epigenomi toimii eräänlaisena kytkentäpaneelina. Se määrittää, mitkä geenit solussa ovat päällä ja mitkä eivät. Ja erityistä on se, että tämä kytkentäpaneeli muuttuu elämäsi aikana sen mukaan, miten elät ja mitä koet. 

Mikä on epigeneettinen muutos?

Eräs epigeneettinen muutos tarkoittaa, että geeni alkaa käyttäytyä eri tavalla ilman, että taustalla olevaa DNA-koodia muutetaan. Tämä muutos tapahtuu esimerkiksi seuraavien kautta:

• DNA-metylaatio (metyyliryhmän lisääminen DNA:han)
• Histonimuokkaus (kuinka tiukasti DNA on kietoutunut proteiinien ympärille)
• Ei-koodaava RNA, joka vaikuttaa geenien ilmentymiseen
  

Nämä prosessit voivat aktivoida tiettyjä geenejä tai vaihtoehtoisesti “sammuttaa” ne. Epigeneettinen muutos voi olla tilapäinen, mutta myös pitkäkestoinen – joskus jopa periytyvä.

Alustavat tutkimukset osoittavat, että epigeneettisiin muutoksiin voivat vaikuttaa ravinto, stressi, uni, liikunta ja jopa altistuminen haitallisille aineille.²

Mitä voit tehdä vaikuttaaksesi epigenetiikkaasi myönteisesti?

Mikä epigenetiikassa on hienoa? Voit itse vaikuttaa siihen, miten geenisi käyttäytyvät. Alla näet, mitkä elämäntapatekijät voivat tukea asiaa myönteisesti.

1. Nuku riittävästi

Hyvä uni on tärkeää kehon palautumisprosesseille. On viitteitä siitä, että riittämätön uni häiritsee geenien epigeneettistä säätelyä. Siksi riittävä uni on tärkeää terveen epigenomin edistämiseksi.

2. Syö monipuolisesti ja terveellisesti

Ravinto tarjoaa rakennusaineita, jotka osallistuvat epigeneettisiin prosesseihin. Esimerkkejä ovat foolihappo, B12-vitamiini, koliini ja polyfenolit polyfenolit. Nämä aineet tukevat niin kutsuttua metylaatiota, joka on tärkeä epigeneettinen mekanismi.

Vinkki: Vihreät lehtivihannekset, pähkinät, marjat ja kananmunat sisältävät runsaasti näitä ravintoaineita.

3. Liiku säännöllisesti

Liikunta ei ole hyväksi vain sydämellesi, vaan myös epigenomillesi. Alustavien tutkimusten perusteella urheilu voi vaikuttaa epigeneettisiin merkkeihin, jotka liittyvät tulehduksen vaimentamiseen ja energia-aineenvaihduntaanaineenvaihdunta, 

4. Haasta aivosi

Henkinen stimulaatio on yhtä tärkeää kuin fyysinen aktiivisuus. Se aktivoi aivojasi ja tukee prosesseja, kuten neuroplastisuutta. Tällä voi olla myös epigeneettisiä vaikutuksia, erityisesti oppimiseen ja muistiin liittyviin geeneihin.

5. Rentoudu riittävästi

Krooninen stressi yhdistetään tutkimuksissa muutoksiin stressihormonien, kuten kortisolin, tuotannossa. On viitteitä siitä, että nämä hormonaaliset muutokset voivat mahdollisesti vaikuttaa epigeneettisiin prosesseihin. Stressin vähentäminen meditaation, joogan tai muiden rentoutumistekniikoiden avulla voi auttaa pitämään epigenetiikkasi tasapainossa. Mutta tiesitkö myös, että on olemassa jotakin sellaista kuin ‘’hyvä stressi’?  Lyhytaikainen, lievä stressi ei nimittäin välttämättä ole lainkaan pahasta.

6. Vältä haitallisia aineita

Altistuminen myrkyille, kuten raskasmetalleille, tupakansavulle tai ilman saasteille, voi aiheuttaa haitallisia epigeneettisiä muutoksia. Näitä vaikutuksia siirtyy joissakin tapauksissa jopa seuraaville sukupolville.

7. Käytä tukevia lisäravinteita

On olemassa useita lisäravinteita, jotka voivat auttaa tukemaan tervettä epigeneettistä profiilia. EnduraVita tarjoaa Longevity-lisäravinteet jotka on suunniteltu ikääntymään terveemmin, kauniimmin ja elinvoimaisemmin. 

¹ Kubota, T., Miyake, K., & Hirasawa, T. (2012). Epigeneettinen ymmärrys geenien ja ympäristön vuorovaikutuksesta psykiatrisissa häiriöissä: kliinisen genetiikan uusi käsite. Clinical Epigenetics, 4(1), 1. https://doi.org/10.1186/1868-7083-4-1

² Ho, S.-M., Johnson, A., Tarapore, P., Janakiram, V., Zhang, X., & Leung, Y.-K. (2012). Ympäristöepigenetiikka ja sen vaikutus sairastumisriskiin ja terveysvaikutuksiin. ILAR Journal, 53(3–4), 289–305. https://doi.org/10.1093/ilar.53.3-4.289