NMN-tutkimus: NMN lisää juoksijoiden aerobista kapasiteettia
Heinäkuussa julkaistiin tutkimus, jossa tutkijat tarkastelivat NMN:n vaikutusta juoksijoiden aerobiseen kapasiteettiin. Alla tutkimuksen tulokset ja lisätietoja.
- Keskitasoisilla juoksijoilla 600–1200 mg/päivä NMN:n täydentäminen kuuden viikon ajan parantaa aerobista kapasiteettia harjoittelun aikana, ja tämä edistys johtuu todennäköisesti paremmasta hapen käytöstä luurankolihaksissa.
- Hapen käytön parantuminen lihaksissa lisääntyi sitä mukaa, kun NMN-annostus kestävyysurheilun aikana kasvoi.
- Ei raportoitu haitallisia terveysvaikutuksia, kun käytettiin enintään 1200 mg/päivä NMN:ää kuuden viikon ajan.
Tausta: Viimeaikaiset tutkimukset jyrsijöillä ovat osoittaneet, että harjoittelun ja nikotiiniamidiadeniinidinukleotidin (NAD+) esiasteiden lisäravinteiden yhdistelmällä on synergistisiä vaikutuksia. Tällä hetkellä ei kuitenkaan ole kliinisiä tutkimuksia ihmisillä, jotka analysoisivat tätä yhdistelmää.
Tavoite: Tämä tutkimus tutkii harjoittelun ja nikotiiniamidi-mononukleotidin (NMN), NAD+:n suoran esiasteen, yhdistelmän vaikutusta terveiden amatöörijuoksijoiden sydän- ja verisuonikuntoon.
Menetelmät: Satunnaistettu, kaksoissokkoutettu, lumekontrolloitu neljän ryhmän kliininen tutkimus suoritettiin kuuden viikon ajan, johon osallistui 48 nuorta ja keski-ikäistä vapaa-ajan juoksijaa Guangzhou Pearl River -juoksutiimistä. Osallistujat jaettiin satunnaisesti neljään ryhmään: matala annos -ryhmä (300 mg/päivä NMN), keskimääräinen annos -ryhmä (600 mg/päivä NMN), korkea annos -ryhmä (1200 mg/päivä NMN) ja kontrolliryhmä (lumelääke). Jokaisessa ryhmässä oli kymmenen miespuolista ja kaksi naispuolista osallistujaa. Juoksijat harjoittelivat 5-6 kertaa viikossa, jokaisen harjoituskerran kestäessä 40-60 minuuttia. Kardiopulmonaaliset rasitustestit suoritettiin alussa ja intervention jälkeen, 6 viikon kuluttua, arvioimaan juoksijoiden aerobista kapasiteettia.
Tulokset: Kuuden viikon hoidon aikana tapahtuneen muutoksen kovarianssianalyysi lähtötasoon verrattuna osoitti, että hapenotto (VO2), maksimaalisen hapenoton prosenttiosuus (VO2max), teho ensimmäisellä ventilatorisella kynnyksellä ja teho toisella ventilatorisella kynnyksellä kasvoivat enemmän keski- ja suurten annosten ryhmissä verrattuna kontrolliryhmään. Kuitenkaan merkittäviä eroja ei löytynyt VO2max:ssa, O2-pulssissa, VO2:ssa suhteessa työtehoon ja huipputehossa kuuden viikon hoidon jälkeen missään näistä ryhmistä lähtötasoon verrattuna.
